HAPPINESS, YOU'RE MINE

Tää oli yksi näitä sellaisia vaatekertoja, joita ei tule kuvailtua a. valokuvaajan puutteen takia b. arkipäiväisyytensä/yllätyksettömyytensä takia. No päätin kuitenkin ikuistaa edes tämän oikein nätisti H&M:n sovituskopissa ruokiksella. :-D Mikäs sen luksuksempaa!

Ai että meille on muuten tullut Glitteriin kyllä ihania kesäisiä koruja. Yhdet asun piristäjät näkyvätkin kuvissa. Voisin kahmia kaikki kotiin, jos ei olisi rahasta kiinni. Aion ehdottomasti asustaa koruilla ja luottaa täysin niiden voimaan nyt tulevana kesänä (tai siis tämän hetkisenä kesänä!!). Oon nimittäin sen verran heittämässä noita vaatteita pois, joten jotain mielenkiintoista tarvitaan kesälläkin niihin shortsit+toppi yhdistelmiin. Aijai.
Voi kun uskaltaisinkin jo lähteä ilman sukkahousuja liikenteeseen. Ei vaan pysty vielä kävelemään näillä paljailla, kalman valkeilla koivilla julkisesti.

No, vaikka jalat eivät ole vielä nauttineet auringosta niin muuten olen. Ihan jopa sisäisestä auringosta. Hyvä fiilis. Koko ajan. :-)

JUST HOLD YOUR HEAD UP

Muutama sekalainen kuva tähän väliin!






#1 Toissa viikonlopulta Kotkasta Tanssistudio Moven tanssinäytöksen jälkeen. Kerrankin meitsi pysyi täysin poissa lavalta. Sen sijaan tungin itseni keittiön puolelle auttamaan kahvion kanssa. En mä vaan osaa olla tekemättä mitään

#2 Se on kesä ny! Kuinka kivaaaaa. Mun tekee niin mieli vaan hymyillä, pisamoitua ja olla ulkona, ah

#3 Kesän tunnistaa myös siitä, kun meidän koiravanhus ottaa lepiä auringossa

#4 Leg day, the best day. Jesjesjes, treeni-into löytyi jälleen. Oli pieni välikuolema tuossa noin kuukauden verran, kun tuli matkusteltua ja oltua kipeänä. Mutta nyt mua ei taas pysäytä mikään :-)

Eli elämä rullailee ja sillee. Ei mitään valittamista. Tai no jos jotain pitää keksiä, niin muutama tunti lisää vuorokausiin. Saisin nukuttua vähän enemmän. Aika tuppaa hukkumaan mielummin kouluun, töihin, kavereiden kanssa hengailuun, tanssimiseen ja kuntosaliin. Vielä, kun johonkin väliin mahduttaisin valokuvaamisen tätä blogia varten, yöunillakaan ei olisi enää niin väliä. Mua ihan oikeasti harmittaa tositosi paljon, etten ole pystynyt panostamaan tähän pitkään aikaan. Toivotaan, että siihen tulisi muutos!

WE ARE GOING DOWN UNDER

Suurin osa lukijoista varmasti muistaa, että muutin viime elokuussa Kotkasta pääkaupunkiseudulle. Se oli mun tähän astisen elämän isoin muutos, suurin askel eteenpäin, onnellisinta aikaa ja samaan aikaan ihan mielettömän vaikeaa.

Ajattelin, että nyt mun elämä muuttuu ja kaikesta tulee paljon jännittävämpää. Syksy ja talvi menivät kuitenkin aikamoisessa sumussa ja en ole muutamaan vuoteen tuntenut oloani niin synkäksi. Vaikka kaikki oli mukamas uutta, kivaa ja jännää, jokin pidätteli minua. Tuntui, että olin jotenkin lukossa ja arki oli yhtä samaa puurtamista.
Espooseen muutto ei oikeastaan muuttanut mitään paitsi sen, että aloin jälleen käydä koulua. Työpaikka (eli firma) pysyi samana, jatkoin salilla ravaamista sekä tanssimista. Eli aika samanlaista arkea olen elänyt, kuin Kotkassakin.

Uutena vuotena teinkin lupauksen itselleni: tänä vuonna 2013, teen vielä jonkin suuren muutoksen. Teen jotain, mikä oikeasti muuttaa elämääni. Ja samalla käskin itseäni tarttumaan jokaikiseen tilaisuuteen, kokemukseen, tapahtumaan, mikä mun vastaan tulisi.



Olen aina unelmoinut kaikesta suuresta; pieni tyttö, suuret unelmat. Haluan nähdä maailmaa, tutustua erilaisiin ihmisiin ja avartaa maailmankatsomustani. Tuntuu, että olen koko ikäni pauhannut ja paaponut omia aatteitani ja palvonut spontaaneja, rohkeita ihmisiä, mutta olen silti itse jumittunut samoihin kaavoihin. Kyllästyn nopeasti normaaliin arkeen ja arkipäiväisiin asioihin, joten olen aina silloin tällöin tarttunut erilaisiin uusiin tilaisuuksiin. Nämä ovat olleet muka "isoja ja mullistavia" asioita, mutta nyt jälkeenpäin mietittynä ne ovatkin aika mitättömiä juttuja. Tajusin vuoden vaihteessa, etten ole niin rohkea ihminen, mitä olen itsestäni luullut. En ole edes niin avarakatseinen luonteeltani, mitä luulen ja haluaisin olla.

Alkuvuodesta keskustelimme pitkään ystäväni kanssa elämästä; minkälaista elämän pitäisi olla ja mitä ihmiset yleisimmin katuvat elämässään. Me kadumme viimeisinä elinvuosinamme mm. sitä, jos

1. olemme eläneet miellyttäen muita emmekä ole tehneet päätöksiä, joita itse oikeasti haluamme
2. olemme pyhittäneet koko elämän työlle
3. emme ole tavoitelleet unelmiamme

Menetin totaalisesti hermot itseeni ja päätin, etten halua jälkeenpäin katua tekemättömiä asioita. JOTEN. Tartuin erääseen tarjoukseen, ideaan, mielettömään seikkailuun, mitä ei tulisi toista kertaa vastaan. Tiesin, ettei kukaan tulisi ehdottamaan samanlaista asiaa enää koskaan.



Lähden siis ystäväni kanssa Australiaan vuodeksi. :-)

ÖLJKFGÖALKGJSFLKJSDKMASLKFJKLAJAN! Tämä tuntuu aivan kreisiltä. Mutta juuri siltä joltain, mitä mun täytyy nyt tässä elämäntilanteessa tehdä. Aluksi se tuntui ihan utopistiselta ajatukselta. "Joo joo, lähetää Ausseihin." Nyt yhtäkkiä, kun lähtö lähenee ja pitää alkaa järjestelemään kaikenlaista (Espoon kämpän luovutus, reissun tarkempi suunnittelu, opintojen keskeytys, viisumin haku, passin uusiminen jne), alan ymmärtämään tämän olevan oikeasti totta ja olen lähdössä elokuun ensimmäisenä päivänä elämäni suurimmalle seikkailulle. Jätämme koko normaalin elämän Suomessa; koulun, työt, ystävät, perheen, harrastukset, ja lähdemme toiselle puolelle maailmaa tekemään jotain työtä, asumaan jossain kaupungissa ja tutustumaan joihinkin ihmisiin. Aloitamme aivan uuden osan elämää aivan uudella mantereella aivan uusissa puitteissa. Pelottavaa, jännittävää... ja niin helvetin siistiä!



Kun (tai jos) tulen takaisin Suomeen reilun vuoden kuluttua, olen uusi ihminen. Ajattelen ja näen maailman aivan erilaisena - toivottavasti vielä paljon parempana ja mielenkiintoisempana paikkana, joka on täynnä törkeän hienoja mahdollisuuksia. Toivon aukeavani ihmisenä. Toivon, että mun kaikki lukot hajoavat ja uskallan lähteä ja elää elämää vielä estottomammin. Toivon, että minusta tulee rohkea ihminen enkä kadu tekemättömiä asioita jälkeenpäin.

Mä uskon, että matkustaminen ja tarttuminen kaikkeen aluksi vähän pelottavaan, on elämän suola. Kannustan ehdottomasti kaikkia kokeilemaan omia rajojaan ja lähtemään maailmalle. Sellaiset kokemukset kasvattavat ja tekevät meistä edes hitusen parempia ihmisiä. :-)

JIIIIIIHAAAAAA! Niin, kerroinko jo kuinka innoissani olen?

Ps. Blogi muuttaa tietysti mukana ja elokuun alusta tää tuleekin olemaan "Hello, stranger from Down Under"

kuvat we♥it

YO BRO!

Fuuuhh! Onpa aikaa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mä olin Damin ja Tukholman reissujen jälkeen vaan kipeänä. Sen jälkeen hengasin viime viikonlopun Kotkassa ja nyt tällä viikolla, kun arki alkoi rullailemaan normaalisti, oonkin juossut pää kolmantena jalkana koulu-työ-kuntosali-kaverit akselilla.

Mitäs muuta? No oon päätynyt siihen tulokseen, että vihaan mun kaikkia vaatteita enkä aamusin löydä mitään päälle laitettavaa (paitsi nämä yllänäkyvät, joissa hiippailin eilisen ja tämän päivän). Olenkin jo kahden Ikea-kassin verran tyhjentänyt noita vaatekaappeja ja vielä yksi karsimiskierros pitäisi tehdä. Se on jännä vaikka päättää heittävänsä kaikki turhat vaatteet pois, niitä "ihan kivoja" ja "ehkä mä joskus tätä käytän" vaatteita jää silti lojumaan kaapin perukoille. Jospa sitä tällä kertaa tekisi ihan kunnon tyhjennyksen.

Eikä pelkästään vaatekaapin kevätsiivouksen takia vaan olisi nimittäin "muutto" pian edessä!! (kerron tästä lisää, kunhan saan purettua ajatukseni sanoiksi :-)

THE LAST DAYS IN AMSTERDAM

Koska bloginpitäjä on makaillut tylsistyneenä puolimykkänä sängynpohjalla koko päivän, laittelenpa teidän iloksi vähän lisää matkakuvia Amsterdamista. Tässä tulee tosiaan viimeisten neljän päivän kuvat kyseisestä kaupungista, mutta ajattelin vielä erikseen pläjäyttää Utrechtin kuvat joku päivä. Niin ainutlaatuinen paikka, että ansaitsee oman postauksensa. :-)

No mutta Amsterdamiin --->

Reissun kolmantena päivänä eli lauantaina heräilimme aaaaika myöhään pitkäksi venähtäneen edellisillan takia. Meillä oli ihan karmea nälkä eikä päästykään 100 metriä kauemmas hostellista. Ihan vieressä nimittäin sijaitsi joku italialainen rafla, johon suunnistimme kurnivien mahojemme kanssa. Vetäisimme sitten aamupalaksi tollaset pienet pasta-annokset ja mukava italiano pappa otti vielä kuvankin meistä. Loppuun kehaisi, miten suomalaiset ovat siistejä tyyppejä. No ollaahan me!

Suoraan ravintolasta suuntasimme sinne aiemmin mainitsemaan lähikaupunkiin Utrechtiin minimatkalle. Pyörimme kaupungissa muutaman tunnin (eli miä ostin hupparin, räpsin miljoona kuvaa ja lopuksi syötiin kevään ekat tötteröjätskit!). Jouduimme rientämään ajoissa takaisin Damin puolelle, sillä meidät oli värvätty järjestämään ruokailu tulevia illan bileitä varten.

Ruuanlaittoon mun kuvamatskut sitten loppuvatkin sen päivän osalta. Harmi, ettei ole muuta kuvamateriaalia. Sanonpahan vaan, että tutustuin illan aikana ihmisiin ympäri maailmaa. Eivätkä olleet ihan mitä tahansa ihmisiä, vaan mielettömän lämminsydämisiä, avoimia, mukavia, siistejä, ihania... kertakaikkiaan mahtavia. Juhlittiin aamu kymmeneen asti. Se kai kertoo jotain illasta?

Seuraavasta day after päivästäkään mulla ei ole kuin muutama hassu kuva. Löhöiltiin vaan aikalailla samalla isolla porukalla samassa kämpässä. Koko olohuone oli vuorattu patjoin, peitoin ja tyynyin. Söimme, nukuimme, katsoimme stand up:ia, keskustelimme... Tunsin oloni niin rennoksi, tervetulleeksi ja kaikinpuolin hyväksi. :-) 

Maanantaina reissun tokavikana päivänä suuntasimme kohti Atlantin rantaa, nimittäin Zandvoortin. Oli aurinkoinen, mutta tosi tuulinen päivä. Kulutimme kuitenkin rannalla hilluessa muutamia tunteja. Rantabaarissa oli kiva tuulensuoja, joten siellä syödessä sai nautiskeltua oikeen kunnolla auringosta ja kerätä vähän lisää pisamia.

Biitsihengailuiden jälkeen suuntasimme jälleen kohti Damia, otimme pienet päikkärit, väsäsimme itse sushia ja lähdimme elokuviin. Hihii, söimme salaa sushia ja joimme viiniä ihan törkeän isossa salissa. Syömisten loputtua meikäläinen pysyi hereillä ihan muutamia minuutteja ja nukahdin loppuleffan ajaksi... Enpä ole tehnyt sitä temppua koskaan aikasemmin. Tosin mulla alkoi flunssa hiipiä salakavalasti päälle eikä leffa ollut muutenkaan mitenkään erityisen kummoinen. Se oli se Cruisen uusin, Oblivion? Normaalisti tykkään maailmanloppuelokuvista, mutta kyseinen oli aaaaika tylsä ja ennalta-arvattava. Tosin musat olivat hyvät!

Viimeisenä päivänä, tiistaina, mä olin jo aika kipeänä. Pienien päikkärien ja särkylääkkeiden siivittämänä pääsin kuitenkin liikkeelle ja suuntasimme vielä katsastamaan viimeiset shoppailuapajat Amsterdamin keskustasta. Silloin tein sen typerän päätöksen ja jätin yhdet sairaan kivat keväthousut Bershkaan. Nyyh. Ne ovat syöpyneet mun verkkokalvoille. Pitää kai ottaa päiväreissu etelänaapuriin Tallinnaan ja käydä metsästämässä housuja sieltä... No ei vaineskaan! Ehkä mä pärjään ilman niitä.

Shoppailuiden jälkeen haettiin kamat ja suunnistettiin masentuneina kohti lentokenttää. Eipä tosin päästy kotimatkalle ihan mutkitta. AirBaltic oli tietenkin juksannut lippujen tilausvaiheessa ja pulitti ylimääräistä rahaa check-in:ssä. Järkättiin ihan hirveä sähläys- ja kiukkukohtaus siinä tiskillä, kun piti alkaa säätämään matkatavaroiden kanssa niin, että saatiin mun laukku koneeseen ja vain toinen ruumaan... No menettipä lentoyhtiö ainakin yhdet tulevaisuuden asiakkaansa. Ei muuten varata siltä yhtiöltä enää kertaakaan lentolippuja. Halvat liput eivät olleetkaan enää niin halvat.

Lopun taisteluista huolimatta reissu oli eritttttttttäin onnistunut. Tulen muistelemaan erityisesti lauantaita hyvillä mielin vielä pitkän pitkän aikaa. Toivon hartaasti, että pääsen mukaan tämän saman jengin bileisiin joskus tulevaisuudessakin. :-) Yksi osa sydämestä jäi siis Amsterdamiin. Ei epäilystäkään!

SHOP UNTIL YOU DROP

Päätinpä tehdä pitkästä aikaa ostospostauksen. En ole nimittäin moneen aikaan käynyt kunnolla shoppailemassa paitsi nyt viimeisen viikon sisällä!



top/h&m cap/river island bracelet/bijou brigitte hoodie/new yorker

Damissa käväisimme vähän kaupoilla, vaikkei mitään shoppailureissua suunniteltukaan. Hillitsin itseni aika hyvin. Tai oikeestaan olin tosi nihkeällä tuulella vaatteiden suhteen, vaikkakin yhdet Bershkan housut jäivät kummittelemaan ja oikeastaan vähän harmittamaan. Silloin jätin ne kauppaan "menen tämän reissun jälkeen Tukholmaan" -selityksellä ja kuvittelin löytäväni Stokkiksesta jotkut saman tyyliset. No enpä löytänyt... phöh.



top or dress?/weekday sweatshirt/weekday shoes/skopunkten shirt/h&m

Tukholmaan lähdettiinkin ihan täysin vaan shoppailu ja bilettäminen mielessä. Jälkimmäinen toteutui, mutta ensimmäinen ja matkan pääprioriteetti vähän lässähti. Mitä Tukholmalle on käynyt? Okei, Suomesta löytyy nykyään lähes kaikki samat kaupat, mutta silti tarjonta oli jotenkin nihkeä. Edes Topshopista ei löytynyt mitään ostamisen arvoista. Sain kyllä ostettua tuollaisia ihan kivoja perus juttuja, mutta se MUST-HAVE ostos jäi teille tietämättömille. Oikeastaan nyt kun käyn miettimään, en ole piiiitkään aikaan törmännyt vaatekaupoissa mihinkään pakko saada vaatteeseen. Mikähän minussa on nykyään vikana? :-D



all/h&m

Tänään kävin mykkänä Sellossa. (Mykkänä siksi, koska menetin totaalisesti ääneni risteilyllä. Perjantaina Tukholman sataman kieppeillä herätessämme mun ääni oli muuttunut kauniiseen viskibassoon. Silloin tällöin seasta ulvahteli vähän korkeampia soundeja ja erikoista pihinää. Asiaa ei varmaankaan auttanut väkisin puhuminen sinne kello kuuteen lauantaiaamulla. Nyt multa ei ole kahteen päivään kuulunut edes sitä seksikästä bassoääntä. Ainoastaan pihinää... jos edes sitäkään)
Tukholman reissulta mun mieleen jäi kummittelemaan maastonvihreät, revityt shortsit Zarasta. En viitsinyt maksaa kolmeakymppiä valmiiksi rikotuista housuista (aaaah, minusta on tullu pihi! Siinä syy shoppailemattomuuteen). Mutta kappas, löysin tänään samanmalliset kahdellakympillä H&M:ltä. Nuo voi sitten tuunata itse. :-) Myös pikkupikku toppi jäi ostamatta Tukholmassa, sillä olin aivan varma, ettei sellaiselle tulisi käyttöä. Nyt muutaman päivän mietittyä päätin, että kyllä sellaiselle vaan tulee käyttöä ja kaappasin tuon koristellun version mukaani samaisesta Henkkamaukasta. Överi kultaketjua etsin jo Damista sekä Tukholmasta, mutta löysin sen vasta Suomesta. Kumma juttu!



Ja nyt tällä värjäämään hiuksia! Jeiiiii. Vaaleanpunainen on jo niin haalistunut, että pakko kokeilla saanko värjättyä tuolla itse. Ei tosta varmaan niin pinkkejä latvoja tule mitä mulla oli alunperin, mutta sentään jotain väriä.
Katsotaan tuunko pää kokonaan vaaleanpunaisena ulos kylppäristä. Se voi nimittäin olla, että menetän hermoni, kun yritän itse liukuvärjäystä...

HOLLANTI TEKI HOPPARIN

Muodonmuutos. Check!
Olen pidemmän aikaa vinkunut skedelippiksen perään. Olen etsinyt sopivaa, oikean väristä ja suht edullista lippistä pääkaupunkiseudulta kissojen ja korien kanssa, mutta oikeaa kappaletta ei ole löytynyt. Amsterdamissa kelkka vaihtoi suuntaa. Bongasin River Islandissa kahdenkympin lipallisen lakin, jonka lippa oli saman väristä käärmekuosia kuin mukanani olevat tennarit ja kaupan päälle etuosassa komeili lemppari kaupunkini nimi. No ei tarvinut sovittelun jälkeen muutamaa sekuntia kauempaa sinkoilla juun ja jaan välillä. Kassan kautta kotiin, kiikutin sen kassalle, kotiutin päähineen... You named it. Voit valita mieluisimman blogifraasin tähän väliin!








Tämä erittäin rento, hopparimainen ja tosi epä-Iinamainen asu on Hollannin reissun kolmannelta päivältä, lauantailta, kun käväisimme kurkkaamassa miltä lähikaupunki Utrecht näyttää. Mulla oli tosi jees fiilis, vaikken hoppariksi olekaan muuttumassa. Tai no viimeaikoisten biisilistojen ja vaatemieltymysten perusteella voisi luulla juurikin päinvastaista.
Eilenkin heiluin samainen lippis päässä Tukholmassa. Tosin muuten vaatetus oli aika simppelin tyylikäs. Harmi, ettei tullut räpsittyä kuvia. Pakko korjata tilanne ja ottaa muutama kuva näin jälkikäteen. Tykkäsin nimittäin siitä casualin ja hipetihopetin yhdistelmästä. :-)

Mä en ole itse muuten kauheasti lähtenyt näihin hattutrendeihin mukaan, mutta tää on mun mieleen! Ja sattui jotenkin sopivaan saumaan, kun on tullut tota hiphoppia muutenkin kuunneltua vähän enemmän viime aikoina. Tykkäättekö te vai pitäisikö noi lippikset jättää niille 10-vuotiaille pikkupojille?